On olemassa ihmisiä, joilla vaikuttaa olevan jatkuvasti aktivoituneena jonkinlainen sisäinen GPS-laite, joka päivittää omaa sijaintia kartalle niin rakennusten sisällä kuin maastossakin. Oma sisäinen kompassini on valitettavasti Hong Kongissa valmistettu maanantaikappale. Ensimmäisinä päivinä en juuri poistunut kampukselta muuten kuin isommalla porukalla liikkuen, jolloin lammasvaiston aktivoituminen varmisti sen, että seurasin vain laumaa unohtaen edes yrittää pitää jotain lukua sijainnistani. Näin ollen fillaroidessani Hualienissa ensimmäisiä kertoja yksin päädyin vahingossa kaikenlaisiin mielenkiintoisin paikkoihin, kuten esimerkiksi pimeille hautausmaille.

hautausmaa.jpg

 

Hautausmaalta ei löytynyt kummituksia, eikä niitä ole näkynyt asuntolassakaan – ainakaan vielä! Jos huonekaveria on uskominen, on niitä havaittu ylimmän kerroksen itseopiskelutilassa sekä käytävän päässä sijaitsevan juomavesiautomaatin lähistöllä. Juomavesiautomaatin luona voi törmätä hiljaiseen naiseen valkoisessa puvussa tai puolet päästään onnettomuudessa menettäneeseen mieheen. Itseopiskeluhuoneessa taas on kuultu tuonpuoleisesta kaikuvaa itkua ja valitusta. Ahkerana opiskelijana vietän usein myöhäisillan tunteja itseopiskeluoneessa facebookaten opiskellen, joten täytyy tulevina iltoina pitää silmät auki, korvat höröllä ja kamera valmiudessa!

 

itseopiskelu.jpg

 

Viime yönä tosin kohtasin sellaisen mörön, jossa oli tälle tytölle ihan tarpeeksi kauhua yhden syksyn ajaksi. Vedenhakureissulta palatessa samalla ovenavauksella kanssani huoneeseen kipitti jättiläismäinen, valehtelematta ainakin kymmenen sentin mittainen torakka. Nopearefleksinen huonekaveri alkoi heti hätyytellä otusta harjanvarrella samalla kun itse lähinnä tuijotin eteeni järkyttyneenä siitä, että moisen kokoluokan monstereita esiintyy muuallakin kuin Jurassic Parkissa. Torakka ryntäsi piiloon vaatekaapin alle, jonne toinen kämppis suihkutti mojovat kasat vessasta hakemaansa hyönteismyrkkyä (samalla sainkin vastauksen siihen, miksi ”wc-raikastimessa” oli niin omituinen tuoksu). Otusta ei ole sen koommin näkynyt, joten elättelen toivoa että vaatekaapin alunen jäi sen viimeiseksi leposijaksi.