Puolitoista viikkoa asuntolassa takana ja kohtuullisen hyvältä näyttää! Neljän hengen huoneissa majoittuminen kuulostaa potentiaalisesti katastrofaaliselta, minkä takia olenkin päässyt yllättymään iloisesti yhteiselon sujuvuudesta. Huoneessa on lisäkseni kolme indonesialaista tyttöä. Yksi on 25-vuotias kirjanpitäjä, joka on asuntolan nuorison silmissä hurjan korkean ikänsä ja kuivakan ammattinsa vuoksi saanut lempinimen nainai eli isoäiti. (Melkein vuotta vanhempana mummona kutsun itse nainaita meimeiksi eli pikkusiskoksi, minkä ansiosta olenkin saanut omaksi lempinimekseni gunainai eli isotäti.) Toinen kämppis on ilmeisen loputtomilla duracell-paristoilla ladattu seurapiirihai, joka tuntee kampukselta liioittelematta  _aivan_ jokaisen_opiskelijan_  ja tietää kaupungin jokaisen ravintolan, baarin, puhelinkopin ja lyhtypylvään sijainnin. Kolmas puolestaan on juuri lukiosta valmistunut, kandintutkintoa aloitteleva kiinalais-korealaisen poptähti Luhanin sekopäinen fani, joka ensi kertaa tavatessamme moikkaamisen sijaan kysyi tiedänkö kuka Luhan on. En rehellisesti sanottuna ollut koskaan kuullutkaan koko jampasta, mutta onnekkaasti oikeaan osuneella arvauksella pääsin heti kämppiksen suosioon.

Paikallinen Bieberi

Superavuliaat kämppikset kierrättivät ensimmäisten päivien aikana minua ja muita uusia opiskelijoita ympäri kaupunkia näyttämässä paikkoja. Asuntolassa ei saa kokata ja kampuksen ravintola avautui vasta tänään, joten iso osa päivistä on tähän mennessä kulunut kaupungilla erilaisia ravintoloita testaillessa. Vaikka Taiwan onkin monessa kohtaa hieman manner-Kiinaa kalliimpi, on ulkona syöminen täälläkin superhalpaa: parin ruokalajin aterian juomineen saa helposti parilla-kolmella eurolla. Paluu loppuvuoden loskaiseen ja ylihintaiseen Suomeen tulee olemaan ankea.

Opiskelijaruokalan perusmättö

Opiskelijaruokalassa tarjoillaan pelkkää kasvisruokaa, ja itse asiassa yliopiston säännöt kieltävät liharuokien tuomisen kampukselle. Koulu on buddhalaisen Tzu Chi -säätiön ylläpitämä, joten kampuksella on muitakin sellaisia sääntöjä, joihin ei muissa kouluissa törmää. Paikallisilla opiskelijoilla on koulupuvut, ja pukeutumisen pitäisi olla muutenkin asiallista, mikä tarkoittaa sitä että esim. sandaalit ja shortsit on kielletty. Mukava sääntö paikassa, jossa normipäivänä lämpötila kohoaa helposti kolmenkymmenen asteen tuolle puolen! Monet ulkomaalaiset opiskelijat näyttävät surutta rikkovan pukeutumissääntöä eikä koulun henkilökunta ilmeisestikään ole kovin halukas jakelemaan huomautuksia vaihtareille. Olen siitä huolimatta noudattanut sääntöjä tarkkaan - valitsin tämän koulun vapaaehtoisesti ja tiesin säännöistä etukäteen. En myöskään halua olla paikallisten silmissä se törppö länkkäri joka luulee olevansa muiden yläpuolella.

Asuntolan ovella opiskelijaa tervehtii havainnollistava kyltti kampuksen pukeutumissäännöistä. Kuva ei suostu millään kääntymään oikein päin, ilmeisesti Vuodatus.net haluaa kumota säännöt.

 

Eettisen ruokailun lisäksi kierrättäminen on koulussa tärkeässä roolissa. Kaikkien opiskelijoiden oletetaan kierrättävän kaiken kierrätettävissä olevan materiaalin. Tähän mennessä olen vienyt roskani lajiteltuina omia aikojani lajittelupisteelle, mutta lukukauden alkaessa virallisesti on roskia määrä viedä vain klo 21-22 välisenä aikana. Ilmeisesti ideana on se, että kaikkien viedessä roskansa samoihin aikoihin kukaan ei kehtaa viedä hirmuista määrää sekajätettä tai dumpata roskapusseja vääriin laatikoihin. Kuuleman mukaan roskia toisinaan myös ratsataan väärän lajittelun paljastamiseksi. Odotankin jännityksellä ensimmäistä virallista roskienvientikeikkaani!

 

Opetus koulussa on ensimmäisen viikon perusteella laadukasta, ja uskon että tästä keikasta jää paljon käteen. Jos ei muuta, niin ainakin maisemat ovat hulppeat! Ei ole yhtään ikävä vielä Taipein vilinää.