Hupsista, ensimmäinen lukukausi ja talviloma Kiinassa vilahti ohi ja edellisestä päivityksestä on jo aikaa yli neljä kuukautta. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua jokunen asia, joten en ala sepustaa kaikenkattavaa raporttia edellisistä kuukausista. Sen sijaan olen laiska ja paikkaan aiempaa laiskuuttani postaamalla viime vuoden puolella kirjoittamani ja siitä hieman muokkaamani raportin asuntolaelämän loistokkuudesta.

Yliopiston kiinalaiset opiskelijat asuvat keskenään noin kuuden hengen huoneissa vailla omia suihkuja tai vessoja saati lämmintä vettä, joten tähän verrattuna vaihtariasuntolani olot kahden hengen kylpyhuoneellisessa huoneessa ovat varsinaista luksusta. Materiaalisen puolen lisäksi myös muissa olosuhteissa on eroa. Toisin kuin vaihtareiden puolella, huhujen mukaan paikallisten opiskelijoiden asuntoloissa mennään nukkumaan jo ennen puoltayötä, viikolla ei rellestetä ja popit eivät soi ympäri vuorokautta. Uskoisikohan tuota?

Asuntolan mongolit ovat suuria musiikinystäviä. Suunnilleen ensimmäisen kuukauden ajan oman kerrokseni asukkaita valistettiin hittitietoiseksi kansaksi luukuttamalla noin 24/7 Gangnam Stylea sellaisella volyymilla, että seinät tärisivät. Sittemmin jukeboksi on onneksi hieman monipuolistunut kattamaan useampia laadukkaita kappaleita. Esimerkiksi palattuani talvilomalta sain ensimmäisen päivän kuunnella, kuinka Withney Houston kerta toisensa jälkeen vannoi ikuista rakkautta heleällä koukeroinnillaan. Musiikin lisäksi onneksi myös muut asuntolasta kuuluvat elämisen äänet monipuolistavat äänimaailmaa kaikenlaisen kilinän, örinän ja paukkeen muodossa.

Vaikka Kiinassa onkin tullut jo majailtua melkein puoli vuotta, on suullisessa kielitaidossani edelleen hieman petrattavaa. Onneksi asuntolassa sen harjoittamiseen tarjoutuu monipuolisia ja opettavaisia tilanteita. Vaikka moni asuntolan asukkaista keskustelee mieluummin mongoliksi, venäjäksi tai englanniksi kuin kiinaksi, ei tämä tarkoita sitä etteikö myös monipuoliseen kiinan puhumiseen olisi mahdollisuuksia. En esimerkiksi aikaisemmin ole ollenkaan tajunnut miettiä, mikä olisi sopiva tapa kertoa täysin tuntemattomalle miehelle puhelimessa, että pahoittelut, baarissa tapaamasi neitokainen - niin, kämppikseni kaverin kaveri, jonka puhemiehenä tässä nyt toimin kun ei muita melkein kiinantaitoisia löytynyt lähistöltä - ei valitettavasti taida olla kovin kiinnostunut, mutta onnea ja menestystä nyt kuitenkin jatkoon.

Välillä asuntolassa tuntuu siltä kuin olisi eksynyt aikamatkalle yläasteen leirikouluun, mikä ei kyllä ole ihmekään ottaen huomioon, että nuorimmat asukkaat ovat vuosimallia -96. Osa opiskelijoista on todella ahkeria ja motivoituneita, toisessa ääripäässä taas sitten nukutaan päivät, valvotaan yöt ja käydään luennoilla ehkä kerran kuussa. Tämäkin on toisaalta varsin ymmärrettävää, sillä osa opiskelijoista on täällä pelkästään vanhempien pakottamana vailla mitään mielenkiintoa Kiinaa kohtaan. Moni myös on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa saa elää suhteellisen itsenäisesti ilman että äiti patistaa tekemään läksyjä ja soittelee perään kaupungille. Näin ne päivät sitten kuluvat mukavasti nukkuen, ryypäten, pelaten ja syöden. Välillä joku opettajista tai asuntolan henkilökunnasta saattaa käydä vähän heiluttelemassa etusormea ja sanomassa että noh noh.

Välillä asuntolan häslinki ärsyttää, toisinaan taas on mukavaa että läheltä löytyy elämää. Yleinen asuinviihtyvyys riippuu paljon siitä, millainen kämppis sattuu osumaan kohdalle, ja itselläni arpaonni oli onneksi suotuisa. Sen lisäksi että kämppikseni on hyvä tyyppi, hän viettää suunnilleen puolet öistä jossain muualla, minkä takia saankin vallata huoneen usein kokonaan itselleni. Saan myös huoneeseen nukkumisrauhan sitä pyytäessäni, mikä on huomattavasti enemmän kuin monilla asuntolan asukkailla.

Kirjoitin alussa viestiini, että asuntolassamme olisi lämmin vesi, mutta se on ehkä hieman liioittelua. Joskus sitä on, joskus ei, ja usein se loppuu kesken juuri silloin kun olet saanut shampoot päähän. Toisaalta kylmällä vedellä peseytymisen jälkeen on yleensä mukavan virkeä olo, joten tähänkin tottuu. Pitää lisäksi varmaan arvostaa sitä, että kielen, kulttuurin ja muun mukavan ohella täällä pääsee opiskelemaan myös positiivista ajattelua.